keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Käsityö elämässä

Suomen käsityön museo ja Taito ry ovat julistaneet 2013 vuoden Käsityön juhlavuodeksi. Tämä tarkoittaa sitä että kaikenlaista käsityöhön liittyvää mahtavaa häppeninkiä tapahtuu tämän vuoden aikana! Mm. tällä hetkellä on vielä jonkin aikaa menossa Lyhytelokuvakilpailu. Suosittelen kaikkia osallistumaan, koska tämä on aika ainutlaatuinen tilaisuus näyttää miten käsityö kuuluu elämääsi. Kännykänkin videokameralla saa hauskoja videoita aikaan, ei tarvitse pelätä sen kuvauslaadun puolesta :) Tähän voi osallistua vaikka yhdessä kaverin kanssa.
Lisää tapahtumia ja informaatiota löytyy täältä ja täältä.

Hupsistarallaa-blogin Terhi on tehnyt kivan esimerkkivideon kilpailua varten.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Menovinkki: Kultainen metsä -näyttely 11.1.–3.3.2013

Pidän kyllä talvesta, mutta jossain vaiheessa se alkaa olla jo vähän nähty. En olisi voinut ajatella parempaa paikkaa lepuuttaa jo talvesta kyllästyneitä silmiäni kuin Taidemuseo Holvin Kultainen Metsä -näyttely. Ystävän kanssa ei meinattu päästä edes taulusta toiselle kun sitä niin lumoutui katsomaan tuota ihmeellistä luontoa, niitä maisemia ja puita. Ihmisiä ja heidän tunteitaan luontoa kohtaan ja tätä juuri Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo pohtivat valokuvissaan ja kahdessa lyhytelokuvassaan. Kuvat Shintolaisista puupyhätöistä ja Kuusamon Ikimetsästä saavat kaipaamaan metsään, miettimään miltä se sammal tuntuisi varpaan alla, puun kaarna kämmentä vasten ja miten sitä voisi tahalleen eksyä metsään eikä tahdo löytää sieltä pois (ainakaan hetkeen). 
Jos haluaa pysyä näissä tunnelmissa ei näyttelyn viimeistä osaa kannata käydä katsomassa, mutta tämä on hyvä herätys tähän toiseen todellisuuteen. Hakattua kadonnutta metsää, ihmisten jättämiä rumia jälkiä luontoon joka sai itselleni aidosti kyyneleet silmiin. Toisessa lyhytelokuvassa ihmiset kertovat miten pahalta se tuntuu kun omat lapsuuden maisemat on noin vain revitty pois, kaikki ne omat polut ja lempipuut.

Museon aulassa oli omatoiminen lehtiruno-työpaja mikä oli hauska. Siihenkin meinattiin jumittua hetkeksi jos toiseksi. Tätä voisi tehdä enemmänkin! Kuvassa jonkun kävijän tekemä runo.

Omista runoistani en saanut kunnon kuvaa mutta tässä ne tekstinä:

"Voimat olivat vähissä. Elettiin eräänlaisia hiljaisuuden vuosia,
ja vaikeista kokemuksista ei juuri puhuttu. Suomalaista
heikkoa kulttuuria. Viime aikojen epävarmuus on yhä
vaikeampina kysymyksinä."

"Suomalainen kesä hehkuu kuohkeina poutapilvinä, korkeina
heinäpaaluina, vaaleina hiuksina ja tietysti polttavana lempenä.
Koko joukon klassikkonäkyjä. Oli tulista, intohimoista ja
dramaattista rakkautta."
:D

maanantai 4. helmikuuta 2013

Elämää Instagramin kautta

Työttömän arki tuppaa toisinaan menemään siihen että aikaa on ja se kuluu, mutta mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Pidemmän työputken jälkeen voikin arvata ettei tämä tekemättömyys ole ollut helppoa.. Mutta olen tällä hetkellä aika onnellinen siitä että olen oppinut lorvimisen suloisen taidon! Vielä hetki sitten ajatuskin siitä että istuisin paikoillani ja katselen vaikkapa jotain sarjaa pari tuntia putkeen tai oikeasti olen tekemättä _mitään_, on kuulostanut aivan kammottavalle. Mutta kaikkeen tottuu.
Mutta se että sitä aikaa on ja tiedostaa että nythän sitä voisi luoda vaikka ja mitä, tuppaa tunkemaan sen inspiraation maan rajaan asti.

Mahtavien uusien töiden sijasta kuvapostausta Instagram -kuvilla:

Pitkissä ja tekemättömissä aamuissa on hienoa se että on aikaa syödä kunnon aamupala. Normaalisti kun tuppaan olemaan myöhässä kaikkialta joten aamulla kerkeää suuhunsa laittamaan pelkästään sen kahvin.

On tullut pohdittua omaa tyyliä hyvin paljon tässä viime aikoina. Olen ihmetellyt että miksi ihmeessä sitä usein katselee esimerkiksi kirpputorilla joitain vaatteita ja ajattelee "voi että kun toi on ihana, vitsi kun voisin käyttää tuollaista." Nousi kysymys että no miksei sitä voisi käyttää? Jos se on sellainen joka miellyttää omaa silmää? Turha arkailla, jos se ei ole juuri sitä omaa tyyliä niin tee siitä oman tyylisesi. Elämä on lyhyt, tee ja ole mitä haluat. Joten itse olen heittänyt moiset ajatukset jorpakkoon ja hankkinut mitä olen halunnut..tämä ikuinen housutyttö osti jopa mekon!

Kimperi on aivan ihana kauppa. Se saa melkein toivomaan että itselläkin olisi sellainen pikkuinen ihmislapsonen, ihan vain sen takia että saisi ostaa kaikkia niitä ihania pienten ihmislasten vaatteita! Mutta onneksi sieltä löytyy muutakin, tässä Huisteillin lompakko ja kännykkäpussukka.

Meidän taloudessa on tosiaankin innostuttu ristipistoista! Kaikki lähti ehkäpä juuri tuosta iPhonen ristipisto kännykänkuorista, mutta ystävä on innostunut tekemään muutakin (voisinpa vilauttaa niitä joku päivä, jos vain saan luvan). Ja tämä totoro onkin minun ainoa meneillään oleva käsityöprojekti.

Joskus luonto tarjoaa parasta tosi-tv viihdettä :) Katselin maalla ikkunasta kuinka fasaani-herra juoksenteli tyttö fasaanin perässä. Tyttö oli nopeampi.

On tullut käytyä ihanan paljon elokuvissa. Elokuvateatterit on kyllä sellaisia paikkoja joissa viihdyn niin hyvin..en tiedä rentouttavampaa asiaa kuin se että uppoudut pariksi tunniksi siihen valkokankaalta näkyvään asiaan, heittäydyt mukaan ihmisten elämään ja tunteisiin. Kaikista katsomistani suosittelen lämpimästi Ranskalaista Intouchables - Koskemattomat elokuvaa. Ja olen myös saanut aivan ihanaa etanapostia! :)

Tämä kuvasarja itsessään jo kertoo varmaan aika paljon. Kun pitkästä aikaa on luistinten päällä niin tuntuu melkein siltä kuin opettelisi kävelemään ensimmäistä kertaa! Piti kotoa käydä kaivamassa omatkin luistimet :)

Lasten suusta sen totuuden kuulee, erään pienen tytön mielestä minusta tulee isona Prinsessa :)

Matkustelua ja paljon illan viettoa hyvässä seurassa.

Karvaisten otusten rapsuttelua.

Suomen käsityön museolla on jälleen kerran aivan loistava näyttely meneillään, meinaan Pyörällä päästään. Polkupyörien historiasta nykypäivän tuunattuihin polkupyöriin. Suosittelen!

Minuthan löytää Instagramista tosiaan tästä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...