tiistai 31. toukokuuta 2011

Piirtäminen ja sen hankaluus





Piirtämisen tyylejä on niin monenlaisia. Pitkään minulle oikea tapa piirtää oli piirtää mahdollisimman realistisia piirustuksia - muotokuvat mukaillen mahdollisimman paljon oikeaa kohdetta. Harjoittelin tätä nuoresta asti. Mutta mitä sitten kun piirustus epäonnistuu omasta mielestä? Tuloksena suuri epäonnistumisen tunne, vaikka jonkun mielestä piirustus on varsinkin onnistunut vaikka se nenä onkin hieman erimuotoinen.
Tästä siis tähän - PIIRTÄMINEN ON PELOTTAVAA. Tyhjä valkoinen paperi on pelottava. Tyhjä piirustusvihko on pelottava (mitä jos epäonnistun yhdellä sivulla, pilaan koko kirjan!)

Mutta eihän sen pitäisi olla niin vakavaa! Eikä piirtämisessä ole sääntöjä! Olen huomannut että tämän takia luovan piirtämisen opettelu on ihan äärimmäisen tärkeää piirtämisen harrastajalle ja se auttaa niin monessa asiassa, esimerkiksi omalla alallani.

"I´m hoping to help you begin to see drawing as a pleasurable activity rather than as an opportunity to beat yourself up." Löysin amazonista kirjan jonka avulla sen opetteleminen on helppoa, kirjasta löytyy 52 harjoitusta jotka ovat äärettömän hauskoja ja todella opettavaisia. Ne saa sen kamalan pakkomielteen täydellisesti piirtämisestä karaistumaan pois pikkuhiljaa, käyttämään enemmän mielikuvitusta töissään.


Tässä harjoituksessa piirrettiin kissoja oman mielikuvituksen kanssa irralliselle paperille sängyssä maaten (pehmeä alusta vaikeuttaa asiaa tarkoituksella) ja sen jälkeen maalattiin kissa. Muita harjoituksia; muotokuvien piirtäminen tussilla vasemmalla kädellä, giraffin piirtäminen silmät kiinni..

Enään se tyhjä valkoinen sivu ei pelota. Jos sivulle tulee hölmöjä hahmoja se naurattaa, eikä sitä sivua tarvitse repiä pois. Ne näkee ihan uudella tavalla. Tässä vuoden sisällä olen mielestäni kehittynyt paljon piirtäjänä.

Muotokuvankaan ei tarvitse olla täydellinen, varsinkin tälläinen parissa minuutissa piirretty (kohteeni heräsi ja katsoi minua epäilevästi duidai..ja kyllä, varokaa ihmiset piirrän bussissa ja kaikkialla salaa toisia). Normaalisti olisin repinyt tämän pois, enkä varsinkaan olisi laittanut blogiin muiden nähtäväksi.






Muutenkin muistivihon sisältö on rikastunut paljon muotokuvien ohelle, yhdistellen erilaisia tapoja ja materiaaleja. Akvarellitkin on löydetty uudestaan.

3 viestiä:

niminami kirjoitti...

Piirtämisessä jos missä, huomaa sen, että jos vain viittii harjoitella, siitä on oikeasti hyötyä. :)

Itsekin tykkään piirtämisestä, mutta viime aikoina on tullut kovin vähän tartuttua kynään. Minä pidän lyjykunällä piirtämisestä.

unilaulu kirjoitti...

niminami,

se on aivan totta! se on sellainen asia jonka harjoittelemista ei kannata ikinä lopettaa.
ihan vain senkin takia että siitä on hyötyä ja myös sen takia että rikastuttaa niin paljon kun kokeilee uusia välineitä ja tapoja toteuttaa sitä.

minullakin aivan ensimmäisenä työvälineenä on lyijykynä, se on ollut aina se mieluisin väline. nykyään useimmiten luonnostelen lyijykynällä ja sen jälkeen piirrän päälle ohuella mustalla tussilla ääriviivat. (riippuen tietenkin että mitä olen tekemässä, esim ei muotokuviin)

maddy kirjoitti...

Suloisia kissoja :) Jos ei skanneria ole käytössä, kannattaa jollain kuvankäsittelyohjelmalla säätää vähän kontrasteja ym, niin piirrokset erottuu taustastaan paremmin.

Itsekin harrastan piirtämistä, olen piirtänyt ihan vauvasta asti ja neuvolan mukaan piirsin 2vnä 3-vuotiaan tasoisesti :D Suosikkivälineenä mullakin lyijykynä.

Mun pitäisi harjoitella tuota luovaa piirtämistä enemmän, heivata mallit nurkkaan ja antaa kynän lentää. Mutta minä inspiroidun eniten löytäessäni kivan mallikuvan, jonka avulla piirrän ja sotken sitten oman visioni sekaan. Ja aina mallia tutkittuani osaan paremmin piirtää saman asian seuraavalla kerralla, joten tuo aidon jäljittely ja mallikuvat ovat se mun juttu. Parasta on se tunne, kun katselee valmista työtä ja voi olla tyytyväinen siihen, miltä se näyttää. Ja iloita geeneistä, jotka antavat minun piirtää niin aidonnäköistä :D Tuttu tunne toki myös tuo epäonnistuminen, tämänhetkisessä työssä tappelen "ohikiitävän" auton kanssa, mutta onneksi pyyhekumi on keksitty! Musta ei ole lääkäriksi, juuri sen peruuttamattomuuden takia, mikä siveltimessä on.

Tulipas romaani, mutta tuskin pahastut :) minun töitäni voi käydä kurkkaamassa blogissani.

- maddy

Lähetä kommentti

Rakastan kommentteja, jokainen kommentti tekee miut iloiseksi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...